VISIONÄÄRINEN JOHTAJUUS - ÄLYKKÄÄN INTUITION JA INNOVOINNIN TAIDOT OPPIMISYHTEISÖSSÄ 2021

  Koulussamme on tehty vuorovaikutussopimus, jossa on eri osa-alueita. Siinä on määritelty kohtaamista koulun sisällä: koulun henkilökunnan ja oppilaan välillä, oppilaiden kesken sekä henkilökunnan kesken. Myös kodin ja koulun yhteistyöhön sopimuksessa on oma osuutensa. Tässä tekstissä pohdimme, kuinka työyhteisölle laaditun sopimuksen toimivuutta voisi tehostaa myötäinnon keinoin. Lähdimme kysymään itseltämme, miten voisimme toimia myötäintoisemmin kohti vuorovaikutussopimuksen tavoitteita.  Tukeminen Saisiko toiseen asemaan asettumisella tuettua kollegaa haastavassa tilanteissa? Voisiko mukana elämistä osoittaa sanojen lisäksi myös teoin? Muistammeko aina kuunnella?  Avoimuus Millainen keskusteluilmapiiri talossamme vallitsee? Uskaltaako jokainen puhua? Olemmeko määritelleet selkeän vastuujaon? Toimiiko vastuunjako? Jaammeko todellista vastuuta ja annammeko luottamuksen?  Tasavertaisuus Panostammeko kohtaamiseen? Jääkö kohtaamisen jälkeen nähdyksi ja kuulluksi tullut olo? Onko palaut

                                                                                                                                               Riitta Zitting                                                                                                                                         Uusi usko, joka luo ihmeitä Korona on laittanut uuteen uskoon työyhteisömme  yhteisöllisyyden. Koronan aikaan olemme joutuneet mm. perjantai-kahvilamme järjestämään todella pienissä porukoissa kolmessa eri tilassa. Ennen koronaa perjantai-kahvilamme  olivat  arjen kohtaamisia, jotka  vahvistivat työyhteisömme myötätuntoista  ja myötäelämisen ilmapiiriä. Välillä työkaverit myötäelivät esim. toisten työkavereiden iloa ja innostusta tulevasta viikonlopusta. Silloin oli aika istahtaa ja kysellä työkaverin kuulumisia livenä. Olemme harjoitelleet antamaan myötätuntoista palautetta työkavereille Teams-kohtaamisissamme.  Ensimmäinen harjoittelu Teamsissä  tehtiin siten, että jokainen nousi ylös tuolistaan

  Ajatuksia ja tavoitteita visionäärinen johtajuus kurssin päätteeksi   KYLLIN HYVÄ, TARPEEKSI HYVÄ Antti Koivula kirjoittaa Työterveyslaitoksen julkaisussa Hyvinvointia työstä 2030- luvulla, että nykyisessä hyper-kilpailuympäristössä keskinkertainen ei riitä. Sivistyssanakirjan mukaan keskinkertainen on ei hyvä eikä huono tai ei suuri eikä pieni.   Synonyymisanakirja antaa sanoja keskimääräinen, keskiverto-, kohtalainen, mukiinmenevä, tavallinen, ei mitenkään erikoinen, perus. Onko keskinkertainen suoritus siis tarpeeksi hyvä ja riittävä vai pitäisikö meidän tähdätä korkeammalle kuin keskinkertaiseen? Itse en usko, että on kestävää kehitystä tehdä aina vain enemmän, nopeammin ja paremmin, jotta selviäisimme nykyisistä haasteista. Viimeistään tämän hetken tilanne, maailmanlaajuinen pandemia on pysäyttänyt meidät. Juuri nyt voimme sanoa, että elämä on arvaamatonta ja yllätyksellistä ja se haasta meidän kaikkien kestävyyttä, arvoja ja jopa mielenterveyttä. Koulutuksessa Pia Lap

Kirjoittanut: Kirsi Nevala Säröjä voi löytää mistä vain Asta Raami puhui pienen pienistä säröistä joista voi kuulla intuition kuiskintaa tai löytää jotakin pienen pieniä polkuja, joita kannattaa lähteä seuraamaan. Ihastuin tähän ajatukseen. Näinhän se on. Pientä johtolankaa seuraamalla voit saavuttaa jotakin suurta. Tämän ajatuksen kannustamana päätinkin että tavoitteessani edetä työelämässä etsin säröjä joista voisi olla apua päästä päämäärääni. Puhun ääneen haaveistani, en pidä niitä enää sisälläni.   Tietoisuus   Koulutus avasi silmäni myöskin tietoisuudesta. Olen aina tiennyt että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja tunteet tuntuvat eri puolilla kehoan. Elämän ruuhkavuosina tätä asiaa ei vain ole tullut ajateltua. Nyt kun ruuhkavuodet ovat takana, opettelen hidastamaan, ottamaan aikaa itselleni ja todellakin kuuntelemaan mitä kehollani on minulle sanottavaa. Uskon että löydän vielä paljon säröjä joista lähteä etsimään hyvää. Olen intuitiivinen ihminen ja sain eväitä t

  Miten hyödyntää intuitiota organisaatiossa? Teksti: Mari Nuottajärvi Hetkittäin intuitio on kuin saippua – juuri kun luulit saaneesi otteen, se lipsahtaa käsistäsi. Siis juuri kun ajattelet saaneesi peruskäsitteistä kiinni ja alat itse tulla tietoiseksi ja ymmärtää, miten intuitiosi toimii ja miten hyödynnät intuition kautta saamaasi tietoa, havahdut: Miten ihmeessä tätä kaikkea voi hyödyntää organisaatiotasolla? Muuthan pitävät minua ihan hulluna, jos alan vaahdota työpaikalla siitä, kuinka kuvittelemalla polkuja mielessäsi saat tärkeää tietoa! Tätä kysymystä pohdin itse kurssin lopussa ja siihen lähdin etsimään vastausta. Käsitteet perustuvat Asta Raamin kirjoihin, kurssimateriaaliin sekä muuhun kurssisisältöön, ja soveltava pohdinta on omaani. On siis fakta, että intuitio on väylä tietoon . Vaistointuition luomisvoima nojaa kykyyn tuottaa tuoreita havaintoja, asiantuntijaintuitio tunnistaa hyvät kysymykset ja terävöittää erottelukykyä, ja superintuition kautta aukeavat laa

  Minulla on yksi todella vahva intuitiivinen kokemus, joka on osaltaan määrittänyt elämääni kohta viidentoista vuoden ajan. Tai sitten se oli vain hermoston ja hormonien aikaansaama aivojen epätasapainotilanne, jota äkilliseksi ihastumiseksi, himoksi tai joskus jopa rakastumiseksi kutsutaan. Haluaisin kuitenkin ajatella, että tuossa, noin sekunnin kestäneessä tilanteessa, intuitioni herätti huomioni ja kuiskasi korvaani selvällä suomella: ”Tuon kanssa tulet viettämään loppuelämäsi”. Muistissani elää yhä toteava sävy äänessä, joka pääni sisällä tuolloin kajahti. Intuition puolelle kallistuisin tässä tapauksessa sen vuoksi, että ennen tuota tilannetta en ollut ajatellut kyseisestä henkilöstä mitään sen suuntaistakaan – olin parisuhteessa toisen kanssa, olimme kaveriporukalla kyläilemässä yhteisten ystäviemme luona, eikä tilanteessa ei ollut erityistä erotiikkaakaan hänen kävellessään ohitseni matkalla vessaan. Muistan yhä elävästi hämmästyneeni ja hieman jopa järkyttyneeni, että mistä

Tämä postaus on tosiasioihin perustuva satu. Se kertoo intuitiivisesta ajattelusta, kirjoittamisesta, mielikuvituksesta sekä siitä, mitä näillä kolmella on tekemistä keskenään. Teksti on syntynyt eräänä kevään valoisana päivänä Visionäärisen johtajuuden ja innovatiivisen intuition kurssin jälkimainingeissa. Kirjoitan vapaasti, pohdiskellen, mitä kirjoittaminen ja intuitio voivat opettaa toisilleen. Minulla on vahvasti sellainen tunne, että tarinat ja mimeettiset todellisuudet voivat toimia ”reaalimaailmallemme” sellaisena analogiana, joka tarjoaa mahdollisuuksia ajattelun avartamiseen ja yllättäviin oivalluksiin. Sukeltaessaan kaninkoloon voi löytää lisäksi työkaluja kirjoittamisen opettamiseen ja eväitä luovaan, vapaasti assosioivaan ajatteluun. Sukellus alkaa tästä.   Salaperäinen alkuperämme Tunnustan teille: jo viisivuotiaana olin huijari. Kerroin päiväkotitovereilleni mittavista seikkailuista suurten rukoilijasirkkojen maassa ja vedenalaisissa linnoissa. Olin silti puhtaasti syynt

Olin talviloman kieppeillä tekemässä perinteikästä helsinkiläistä Kevätpörri-lehteä, jonne alakoululaiset lähettävät tuhansia tekstejään ja piirroksiaan. Sieltä tuli Olen aina ihmetellyt –palstalle 2.-luokkalaisen lapsen kysymys siitä, mitä se rehtori oikein koulussa tekee. Viime viikolla taas omalla lapsellani oli koulutehtävänä haastatella minua töistäni. Yritin kuvailla niitä joskus vähän kaoottisiakin rehtorin työpäiviä, ja toisaalta myös juttelimme yhdessä niistä hetkistä, kun äidin työt valuivat iltaan ja meille kotiin. Viimeisenä kysymyksenä lapseni laatimassa listassa oli kysymys siitä, miksi työsi on merkittävää. Meillä kotosalla arkikin on aika hektistä, mutta uskotteko, että todella pysähdyin siinä tiskikoneen täyttämisen ja jatkuvasti likaisia tiskejä nuolemaan säntäilevän koiranpennun taklaamisen lomassa miettimään todella, mitä vastaisin. Vastasin, että rehtorin työ on siksi niin merkittävää, kun se on välittämistä. Vastuulle on annettu iso koulu, jonka pitää täyttää sill

  Unelmat todeksi, kun vain uskallat                     Hanna Nyrönen   Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, pandemiavuosi on toisaalta ottanut hyperloikkia, toisaalta madellut kuin etana. Maailma on toisaalta kutistunut mikroskooppiseksi, toisaalta teknologia on avannut portit ulottuvuuksiin, joita ei olisi osannut ajatellakaan ilman ”pakkoa”. Ihmiset pelkäävät muutoksia ja niiden tuomaa epävarmuutta, mutta pysähtyä ei voi, sillä muutoskaan ei sitä tee.    ” Muutos on kuin merellä puhaltava tuuli – emme voi ohjata tai pysäyttää sitä, mutta voimme säätää purjeittemme asentoa”  -Brian Mayne   Unelmat on tehty saavutettavaksi, jotta voit jatkokehittää taas uusia. Tähän olen uskonut läpi elämäni, toki unelmat ovat ajan saatossa muuttuneet ja muokkautuneet. Muutoksessa, jossa maailmamme tällä hetkellä(kin) elää, voimme myös hienosäätää unelmiamme juuri itselle sopivaksi. Osaan unelmista olen menettänyt kiinnostuksen ja antanut niiden kadota horisonttiin, osa on taas kehitty

 Johtajuus etätyössä Omassa johtajuudessani olen aina korostanut luottamuksen merkitystä sekä avoimen oppivan yhteisön rakentamisen tärkeyttä. Johtajuuteni metafora on Luovan Tulen Malli, joka toimii kehittämäni johtajuusvalmennuksen visuaalisena struktuurina. (kts.www.liekeissa.net) Jaettu johtajuus, hyvä johtoryhmä- ja tiimityö ovat tärkeitä osa-alueita luottamuksen, sitoutumisen sekä vastuun kantamisen näkökulmasta. Johtajana olen mahdollistaja ja pyrin työssäni jokaisen opettajan osaamispotentiaalin vahvistamiseen ja kasvattamiseen. Työyhteisö on esihenkilölle kuin puutarha; mitä enemmän olet läsnä ja huomioit yksilölliset tarpeet, sitä paremmin se kukoistaa. Valmentava johtajuusote sekä hyvinvoinnin tukeminen vahvalla eettisellä arvopohjalla sitoutettuna tuottavat hyvää tulosta koko yhteisön kukoistuksen sekä sujuvan ja toimivan arjen kannalta. Kun kivijalka on vahva, poikkeusolot suorastaan korostavat ja tekevät näkyväksi ketterän oppivan yhteisön joustavan toimivuuden haastaviss

Pitkän aikavälin, tulevaisuuden haaveenani on ollut tehdä jokin selkeä muutos omaan uraani. Olen 20-vuoden ajan työskennellyt sosiaali- ja terveysalalla ja sieltä hyppäsin koulutuksen maailmaan. Jollain tavalla soteala on ollut mukana työssäni myös koulutuksenkin saralla. Koulutuksen aikana tajusin, että en ole tehnyt koskaan mitään konkreettista sen asian eteen, että olisin tekemässä jotain selkeää muutosta urassani. Ajatukseni lipuivat vuodesta toiseen työpaikoissa, joissa en lopulta kuitenkaan hyppäisi pois tutulta ladulta. Jollain tapaa olin ollut jumissa liialliseen varmuuteen, joka mieltäni lukitsi. Huomasin aina löytäväni itseni etsimästä uusia johtamisen työpaikkoja.    Koulutuksen aikana päätin peruuttaa rauhan olotilaan ja tutkailla avoimin silmin sitä, mitä oikeasti haluan elämältäni. Mitkä olisivat niitä merkkejä, joita minun tulisi itsessäni kuunnella päätöksiä ja valintoja tehdessäni? Mitä intuitioni minulle kertoo valintoja tehdessäni? Olin ennekin kyllä havainnut intuit

kirjoittanut: Paula Vahermaa 1. Uskon vahvistaminen Kun lähtee matkaamaan kohti unelmiaan, ensimmäinen este mihin usein törmää on uskon puute. Minulla on jokin tavoite, mutta se tuntuu mahdottomalta, sillä se ei ole aikaisemminkaan toteutunut, tai koen, että en ole tavoitteeni arvoinen. Kaikki alkaa siis uskon vahvistamisella, oikeastaan omanarvontunnon ja itsetunnon vahvistamisella. Sillä, että opettaa aivot näkemään asian eri tavoin kuin aiemmin on nähnyt, että tämä unelma voisikin olla minulle mahdollinen. Unelman uskottavaksi tekemisessä on tärkeää se, että tunteeko unelman olevan mahdollinen. Jos ajattelet ja haluat unelman olevan mahdollinen, mutta et tunne sen olevan mahdollinen sinulle, niin silloin et oikeasti usko siihen. Ja ainut tapa saavuttaa unelma, on oikeasti uskoa siihen, se on kaiken lähtökohta, joten kannattaa tehdä töitä oman uskon vahvistamiseksi. Shelly Bullardin mukaan hyvä keino unelman oikeaksi ja luonnolliseksi tuntemisessa on se, että pienentää unelmaansa sop