Yhdessä ja etänä lumiselta rinteeltä kohti kevätpuron uusia uomia

                                                                                                                    Riitta Zitting

                                                                                                            

Uusi usko, joka luo ihmeitä

Korona on laittanut uuteen uskoon työyhteisömme  yhteisöllisyyden. Koronan aikaan olemme joutuneet mm. perjantai-kahvilamme järjestämään todella pienissä porukoissa kolmessa eri tilassa. Ennen koronaa perjantai-kahvilamme  olivat  arjen kohtaamisia, jotka  vahvistivat työyhteisömme myötätuntoista  ja myötäelämisen ilmapiiriä. Välillä työkaverit myötäelivät esim. toisten työkavereiden iloa ja innostusta tulevasta viikonlopusta. Silloin oli aika istahtaa ja kysellä työkaverin kuulumisia livenä.

Olemme harjoitelleet antamaan myötätuntoista palautetta työkavereille Teams-kohtaamisissamme.  Ensimmäinen harjoittelu Teamsissä  tehtiin siten, että jokainen nousi ylös tuolistaan ja kirjoitti oikealla jalallaan ensin oman nimensä toivottaen itselleen samalla hyvää päivää. Vasemmalla jalalla kirjoitettiin työkaverin nimi, jolle toivotetaan omassa mielessä juuri tänään hyvää päivää. Toinen harjoittelu seuraavassa palaverissa toteutettiin siten, että kirjoitettiin jalalla toisen työkaverin nimi. Kolmas harjoitus tuli jo” itsestään”. Ystävänpäivä lähestyi ja eräs työntekijämme kiersi jokaisen luona tarjoten purkista  kurkkauksen, josta jokainen sai ottaa  yhden nimilapulla varustetun tyhjän postikortin. Tehtäväksiantona oli kirjoittaa postikortilla olevalle nimelle jotakin erinomaista.

 Neljännen  harjoituksen toteutti toinen työntekijämme myös ”ihan itsestään” luoden uuden wup-ryhmän, jonne kaikki saavat laittaa kuvia hyvistä ideoista ja oivalluksista jaettavaksi kavereille. Työyhteisössämme on jo wup-ryhmät työvuoroista ja nopeista korona-viestinnästä jaettavaksi. Voimme  joutua tekemään töitä hyvän kylvämisessä, jopa kukkuramitoilla. Hyvän kylväminen voi olla esim wup-viesti työkaverille. Kyllä elämä koronan aikaan  tasaa ”ylimääräiset” kukkuramitoista.

Positiiviset ajatukset  ja viestit luovat uskoa ja toivoa siihen, että tapaamme pian koko työyhteisönä livenä. Silloin  halataan.

Arjen pieniä ihmeitä on alkanut tapahtua työyhteisössämme ja itselleni. Tällä viikolla sain postin mukana kollegaltani Sisu-askin ja kauniin kortin, jossa luki: ”Jaksetaan vielä vähän aikaa. Pian nähdään livenä!”.

Visionäärinen johtajuus- koulutus on ollut upea  voimaannuttava arjen tekohengitys nyt  korona-aikaan.  Olen Teams-palavereiden alkuapaloina tarjonnnut koulutuksen tähtihetkiä henkilökunnalleni. Nämä tähtihetket eivät ole jääneet tähdenlennoiksi. Koulutuksen anti on ollut kuin lumiselta off-rinteeltä laskemista kohti kevätpuroa, josta lähtee pieniä uomia eteenpäin johtaen leveimmille väylille ja uusille kaistoille.