Elämme uutta poikkeuksellista aikaa. Yli vuosi koronaelämää on
jo takana. Kulunut vuosi on ollut pitkä. Kun lukee kanssaihmisten päivityksiä,
löytyy kommentteja tylsyydestä, väsymisestä, innottomuudesta tai näivettymisestä.
Sairastumisten ja altistumisten keskellä tämä on toki ymmärrettävää. Jos vuosi
sitten olisimme tienneet, kuinka pitkä tämä taival on, olisimme todennäköisesti
laittaneet säästöliekin päälle. Mutta ihminen on ihmeellinen eläin, se selviää
monenlaisten aikojen ja tilanteiden yli. Päivä kerrallaan on selvitty sodat ja
lamat.
Toisaalta poikkeusajat ovat kautta aikojen saaneet ihmisen
pakon edessä löytämään uusia keinoja toimia. Sota-aikana on kehitetty ja otettu
käyttöön merkittäviä keksintöjä. Britit kehittivät tutkajärjestelmän, joka otettiin
käyttöön toisen maailman sodan aikana suojaamaan omaan maata ilmapommituksilta.
Nyt jopa autoissa on peruutustutkat. Nykyisin siviilikäytössä olevat dronet on alun
perin kehitelty miehittämättömäksi pomminkuljettajaksi. Uusi osaaminen siirtyy
ja luo mennessään uusia muotoja. Nyt koronarajoitusten myötä tehdään töitä ja opiskellaan
etänä, mutta myös sukujuhlia – valmistujaisia ja ristiäisiä – vietetään teamsin
tai meetin välityksellä. Ihminen on kekseliäs.
Pakko on hyvä inspiroija. Tylsyys ja tyhjät hetket antavat
ajattelulle tilaa ja luovuus puhkeaa kukkaan. Niin nytkin. Kouluissa
järjestetään teams-kummitunteja, etäjuhlia, streamataan, on omia live-kanavia. Korona-aika
on saanut opettajat löytämään uusia keinoja opettaa ja ylläpitää yhteyttä. Opetapaamisissa
kuulee usein: ”Mulle tuli mieleen, että voisi…” ”Mä olen kokeillut…” On nettikisoja,
zoomeja, flingoja, videopuheluita, padletteja, luokan omia Youtube-kanavia ja
vaikka mitä.
Tärkeintä on antaa tilaa uudelle. Antaa tilaa ajattelulle. Antaa tilaa kokeiluille. Ylläpidetään
toimivaa hyvää, Ollaan kärsivällisiä ja joustavia. Mutta vaikean tai kurjankin
ajan keskellä saa olla luova, saa olla kekseliäs ja saa etsiä uutta ja saa kokeilla.
Kommentit
Lähetä kommentti