Visionäärinen johtajuus -ajatuksia arkityön kehittämiseksi Toimin itse esimiehenä koulutusorganisaatiossa. Minulla on pitkä työkokemus työstä, sillä olen toiminut johtamis- ja esimiestehtävissä 20 vuotta. Tänä aikana erilaiset johtamisen ”ismit” ovat vaihdelleet. Esimiestyö ja johtaminen ovat haasteellisia ja kuluttavia työtehtäviä, jos ei ole kykyä uusiutua, voimaantua, verkostoitua ja kehittyä. Johtaminen ja esimiestyö ovat ennen kaikkea palvelutehtäviä. Tehtävässä onnistuminen edellyttää erilaisia taitoja. Miten kaikkien työtehtävään liittyvien arjen vaateiden ristipaineessa voi visioida aidosti tai miten käyttää hyväksi intuitiota? Mielestäni vain, jos saa itse tilaa ja aikaa mielenvapaudelle ja on energiatasapainotilaltaan voimissaan. Intuition ja visionäärisyyden käyttöön ottaminen arjessa edellyttävät hyvää itsetuntemusta, rohkeutta heittäytyä tuntemattomaan ja jatkuvaa itsensä reflektointia. Yksi tärkein oivallus itselleni on ollut antaa tilaa ja aikaa ajattelulle j
Tekstit
SAMAAN SUUNTAAN Viimeinen vuosi koronan kanssa elettynä on tuonut työelämään uudenlaisia haasteita. On jouduttu miettimään uudenlaisia tapoja kohdata asiakkaita, kohdata työyhteisön jäseniä ja tapoja kokoontua ja kehittää toimintaa. Ihmisten epätietoisuus, epävarmuus ja pelot ovat tuoneet uusia haasteita myös johtamiseen. Johtamisella on pitänyt pystyä vastaamaan sellaisiin asioihin, joihin ei ole ollut mahdollisuutta ennakoida. Epävarmuuden keskellä on pitänyt yrittää luotsata omaa työyhteisöä ja kaikkien työyhteisön jäsenten hyvinvointia edelleen samaan, koronaa edeltävään hyvään suuntaan. Johtamisen eräs tehtävä on pitää esillä työn tavoitetta. Kaikilla tulisi olla sama työn tekemisen suunta ja sama tavoite huolimatta siitä, millä rappusella, missä elämäntilanteessa onkaan. Johtamisen näkökulmasta tulee olla kykyä ennakoida ja olla hieman edellä muita, pitää olla kykyä nähdä tulevaan. On ennakoitava ihmisten erilaisia tarpeita, erilaisia elämäntilanteita ja lähtökohtia kulkea koht
Intuition avulla kohti työn ja johtamisen tulevaisuutta
Olen hyvin tietoinen, että aivomme tekevät töitä juuri silloin kun emme itse sitä havaitse. Kaikki se kapasiteetti, toimii hyvin pimeässä ja hämärässä, niissä kulmissa mihin emme suoraan näe. Itselleni intuitio on ollut väline valintoihin, itsetutkiskeluun ja myös suurempien kokonaisuuksien hallintaan. Johtajuuden keskustelussa on ollut viime vuosina tiedon, osaamisen ja empatian sävyt. Siitä kuitenkin puuttuu usein se mahdollisuus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet, joita joudumme arvuuttelemaan päivittäin. Emme tunne globaaleja uhkia, vaikka meille onkin selvää, että ajattelutapojamme muutetaan paraikaa ymmärtämään niitä ja niiden frekvenssiä. Tulevaisuudessa meille tärkeää tullee olemaan priorisointi ja karsinta. Näissä intuitio voi toimia hyvänä apuvälineenä, sillä emme koskaan tule kykenemään arvioimaan kaikkien työtehtävien mahdollisia vaikutuksia järkeilemällä. "Luova ja sosiaalinen älykkyys on ihmisen paras turva teknologisoituvassa työelämässä." Ihmisen tarve tulevais
Millainen vuosi - sellainen mieli
”Millainen vuosi, sellainen mieli” sanoi ystäväni viikottaisen kävelymme aikana. Mietimme tätä hetken hiljaisuudessa ja varmasti molempien silmissä välähteli johtajuuden ja oman henkilökohtaisen elämän suuret kuopat ja kiitollisuuden aiheet pitkänä koronavuoden janana. Olen tässä tämän kaiken keskellä päässyt itse prosessoimaan johtamisen taitojani hakiessani tehtävää johon minut valittiin. Aina hetkittäin, prosessin aikana ajattelin miten raskaalta tuntuu kun itseä arvioidaan niin monelta kantilta ja väsyneenäkin tulee osoittaa olevansa hyvin asioiden äärellä ja vahvassa tahtotilassa muuttamassa maailmaa paremmaksi. Tästä huolimatta kokemus oli hyvä, sillä jouduin miettimään monia itseäni sääteleviä normeja ja uskomuksia uudelleen. Prosessi oli kuin vähittäinen harvennus tai puhdistus jossa lopuksi jää jäljelle ydin. Tässä tapauksessa jouduin toki toivomaan myös tehtävän kannalta, että ydin oli myös muille arvokas. Ytimeen jäivät arvokas kohtaaminen, tulevaisuususko ja positiivisuud
Kekseliäs kovienkin aikojen keskellä
Elämme uutta poikkeuksellista aikaa. Yli vuosi koronaelämää on jo takana. Kulunut vuosi on ollut pitkä. Kun lukee kanssaihmisten päivityksiä, löytyy kommentteja tylsyydestä, väsymisestä, innottomuudesta tai näivettymisestä. Sairastumisten ja altistumisten keskellä tämä on toki ymmärrettävää. Jos vuosi sitten olisimme tienneet, kuinka pitkä tämä taival on, olisimme todennäköisesti laittaneet säästöliekin päälle. Mutta ihminen on ihmeellinen eläin, se selviää monenlaisten aikojen ja tilanteiden yli. Päivä kerrallaan on selvitty sodat ja lamat. Toisaalta poikkeusajat ovat kautta aikojen saaneet ihmisen pakon edessä löytämään uusia keinoja toimia. Sota-aikana on kehitetty ja otettu käyttöön merkittäviä keksintöjä. Britit kehittivät tutkajärjestelmän, joka otettiin käyttöön toisen maailman sodan aikana suojaamaan omaan maata ilmapommituksilta. Nyt jopa autoissa on peruutustutkat. Nykyisin siviilikäytössä olevat dronet on alun perin kehitelty miehittämättömäksi pomminkuljettajaksi. Uusi
Vuorovaikutussopimus myötäinnolla maaliin!
Koulussamme on tehty vuorovaikutussopimus, jossa on eri osa-alueita. Siinä on määritelty kohtaamista koulun sisällä: koulun henkilökunnan ja oppilaan välillä, oppilaiden kesken sekä henkilökunnan kesken. Myös kodin ja koulun yhteistyöhön sopimuksessa on oma osuutensa. Tässä tekstissä pohdimme, kuinka työyhteisölle laaditun sopimuksen toimivuutta voisi tehostaa myötäinnon keinoin. Lähdimme kysymään itseltämme, miten voisimme toimia myötäintoisemmin kohti vuorovaikutussopimuksen tavoitteita. Tukeminen Saisiko toiseen asemaan asettumisella tuettua kollegaa haastavassa tilanteissa? Voisiko mukana elämistä osoittaa sanojen lisäksi myös teoin? Muistammeko aina kuunnella? Avoimuus Millainen keskusteluilmapiiri talossamme vallitsee? Uskaltaako jokainen puhua? Olemmeko määritelleet selkeän vastuujaon? Toimiiko vastuunjako? Jaammeko todellista vastuuta ja annammeko luottamuksen? Tasavertaisuus Panostammeko kohtaamiseen? Jääkö kohtaamisen jälkeen nähdyksi ja kuulluksi tullut olo? Onko palaut
Yhdessä ja etänä lumiselta rinteeltä kohti kevätpuron uusia uomia
Riitta Zitting Uusi usko, joka luo ihmeitä Korona on laittanut uuteen uskoon työyhteisömme yhteisöllisyyden. Koronan aikaan olemme joutuneet mm. perjantai-kahvilamme järjestämään todella pienissä porukoissa kolmessa eri tilassa. Ennen koronaa perjantai-kahvilamme olivat arjen kohtaamisia, jotka vahvistivat työyhteisömme myötätuntoista ja myötäelämisen ilmapiiriä. Välillä työkaverit myötäelivät esim. toisten työkavereiden iloa ja innostusta tulevasta viikonlopusta. Silloin oli aika istahtaa ja kysellä työkaverin kuulumisia livenä. Olemme harjoitelleet antamaan myötätuntoista palautetta työkavereille Teams-kohtaamisissamme. Ensimmäinen harjoittelu Teamsissä tehtiin siten, että jokainen nousi ylös tuolistaan