Millainen vuosi - sellainen mieli

 

”Millainen vuosi, sellainen mieli” sanoi ystäväni viikottaisen kävelymme aikana. Mietimme tätä hetken hiljaisuudessa ja varmasti molempien silmissä välähteli johtajuuden ja oman henkilökohtaisen elämän suuret kuopat ja kiitollisuuden aiheet pitkänä koronavuoden janana.

Olen tässä tämän kaiken keskellä päässyt itse prosessoimaan johtamisen taitojani hakiessani tehtävää johon minut valittiin. Aina hetkittäin, prosessin aikana ajattelin miten raskaalta tuntuu kun itseä arvioidaan niin monelta kantilta ja väsyneenäkin tulee osoittaa olevansa hyvin asioiden äärellä ja vahvassa tahtotilassa muuttamassa maailmaa paremmaksi. Tästä huolimatta kokemus oli hyvä, sillä jouduin miettimään monia itseäni sääteleviä normeja ja uskomuksia uudelleen. Prosessi oli kuin vähittäinen harvennus tai puhdistus jossa lopuksi jää jäljelle ydin. Tässä tapauksessa jouduin toki toivomaan myös tehtävän kannalta, että ydin oli myös muille arvokas.

Ytimeen jäivät arvokas kohtaaminen, tulevaisuususko ja positiivisuuden kautta johtaminen. Jäin plussalle. Tosin jälleen kerran ymmärsin, että niin johtamisessa kuin elämässä yleensä, ei riitä vain asioiden ymmärtäminen. Ne tulee elää teoiksi päivittäin.

Teetin yläkoulun etäopetuksessa oleville oppilaille nimettömän kyselyn. Vastaukset kertovat osan hyvinvoinnista ja osan jo alkaneesta putoamisesta. Osa kokee tulevansa yhdenvertaisesti kohdattua ja osalla ajatukset tästä ovat ristiriitaisia. Muutama koki jopa hyvin ristiriitaisia tunteita antaessaan palautetta koulun aikuisista. Tämä tietysti sai minut miettimään missä kunnossa ja millä energialla osa koulun aikuisista tämän vuoden jälkeen ovat. Millainen vuosi, sellainen mieli.

Olen tietoinen siitä miten tämä vuosi on kuluttanut koko maailmaa ja samalla tietenkin henkilökuntaani. Osalle se on tuonut surua ja huolta, toisella mieli on jatkuvassa puristuksessa. Muutama on löytänyt itsessään uusia taitoja ja selkeyttä. Kokonaisuutena yksilön omat tarpeet ovat nousseet vahvasti esille ja ovat välillä yhteisön tarpeiden tiellä. Positiivinen otteen tarve yhteisön johtamisessa on kasvanut. Milloin antaa tilaa tyhjään nojaamiselle ja milloin vahvistaa ohjaavaa otetta, on ollut entistä suuremmin vaistonvaraista. Niin moni hyvä idea on syntynyt tämän erityisen ajan sisällä kun on annettu tilaa luovuudelle ja samalla osa henkilökunnasta on vaatinut tiukkaa ja ennakoivaa ohjeistusta turvaa luomaan.

Positiivinen vuorovaikutus ja arvostava kohtaaminen nousevat suureen arvoon. Keskusteluälykkyydestä hienosti kirjoittava Helen Åhman toteaa kirjassaan: ”Vuorovaikutustaitojen oppiminen vaatii nöyryyttä, oman toiminnan tarkkailua ja oikeassa olemisen pakosta luopumista.” Tätä meille kaikille toivon suuressa määrin. Myös lapsia ja nuoria kohdatessa ja opettaessa. Ihana tila luovuuteen syntyy vuorovaikutuksen positiivisuudessa ja tasapainossa.