Hedelmätarhuri
Ajatuksia ja tavoitteita visionäärinen johtajuus kurssin
päätteeksi
KYLLIN HYVÄ, TARPEEKSI HYVÄ
Antti Koivula kirjoittaa Työterveyslaitoksen julkaisussa
Hyvinvointia työstä 2030- luvulla, että nykyisessä hyper-kilpailuympäristössä
keskinkertainen ei riitä. Sivistyssanakirjan mukaan keskinkertainen on ei hyvä
eikä huono tai ei suuri eikä pieni. Synonyymisanakirja
antaa sanoja keskimääräinen,
keskiverto-, kohtalainen, mukiinmenevä, tavallinen, ei mitenkään erikoinen,
perus. Onko keskinkertainen suoritus siis tarpeeksi hyvä ja riittävä vai
pitäisikö meidän tähdätä korkeammalle kuin keskinkertaiseen?
Itse en usko, että on
kestävää kehitystä tehdä aina vain enemmän, nopeammin ja paremmin, jotta
selviäisimme nykyisistä haasteista. Viimeistään tämän hetken tilanne, maailmanlaajuinen
pandemia on pysäyttänyt meidät. Juuri nyt voimme sanoa, että elämä on
arvaamatonta ja yllätyksellistä ja se haasta meidän kaikkien kestävyyttä,
arvoja ja jopa mielenterveyttä.
Koulutuksessa Pia
Lappalainen ampui alas johtamisen myyttejä. Yksi myyteistä oli, että riittää,
kun tekee parhaansa. Myytti ammuttiin alas ja todettiin, että kyllin hyvä on
riittävää. Minä olen ainakin päättänyt, että minulle riittää kyllin hyvä
suoritus minulta itseltäni sekä muilta. Päätin ottaa yhdeksi johtamisen
kehittämisen tavoitteeksi oppia sanoittamaan asiaa myös muille sekä oppia
juhlistamaan arjen pieniä onnistumisia.
YKSILÖLLISYYS, TYÖYHTEISÖ, INTUITIO
Individualismi on
haastava käsite, joka korostaa yksilöä tai itseyttä. Nykymaailmassa individualistisuus
on keskiössä. Ihmiset nähdään yksilöinä riippumatta siitä, mihin ryhmiin he
kuuluvat. Yksilö on persoona, jolla on mielipiteet, arvot ja tavat. Toisaalta
nämä eri yksilöt muodostavat esimerkiksi työyhteisön.
”Työturvallisuuskeskuksen
määritelmän mukaan täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä toimiminen edellyttää
kykyjä ja taitoja vaikuttaa työssä rakentavalla tavalla. Työyhteisötaidot
ilmenevät hyvinä tekoina ja asiallisena käyttäytymisenä sekä myönteisenä
asennoitumisena organisaation kannalta keskeisiä asioita, työyhteisön jäseniä,
esimiestä ja työpaikkaa kohtaan. Tarvitaan taitoa kuunnella, taitoa tuoda
asioita, tahdikkuutta kertoa eriäviä mielipiteitä sekä pyrkimystä tulla
ymmärretyksi. ”
Jos
haluamme kehittää työyhteisöä ja työyhteisön hyvinvointia, on saatava kaikki
osallistumaan kehitystyöhön. On löydettävä tahtotila kehittää uusia ratkaisuja,
innovaatioita haasteisiin eikä vain vatuloida ja voivotella ongelmia.
Olisi
mahtavaa, jos itse ja jopa koko työyhteisö onnistuisi käyttämään ainakin asiantuntijaintuitiota
tai jopa superintuitiota työssään. Asiantuntijaintuition käyttö on myös yksi
johtamistavoite, jonka asetin itselleni tällä kurssilla.
Jenni Spännäri kysyi luennollaan kysymyksen, mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle? Päätin aloittaa itsestäni ja kehittää omaa kykyä myötätuntoon ja myötäintoon.
Haluaisin oppia olemaan
johtaja, joka vaalii innovatiivisuutta työyhteisössä. Olisi mahtavaa saada
johtamansa työyhteisö kukoistamaan ja päästä työyhteisönä poimimaan
innovatiivisuuden hedelmiä.
Ehkäpä uusi johtajuusmallini
onkin hedelmätarhuri.
Kommentit
Lähetä kommentti